Selän rasitusmurtuma ja rasitusosteopatia todetaan selän magneettitutkimuksella.
Rasitusosteopatia on rasitusmurtuman esiaste, jossa esiintyy luun pehmenemistä sekä turvotusta. Joskus puhutaan myös spondyloosista tai nikamakaaren höltymästä, joka tarkoittaa vastaavasti tilaa, jossa voidaan nähdä selkänikaman takakaaressa muutoksia tai murtumaa.
Rasitusmuutokset ja murtumat sijoittuvat useimmiten lanneselän alimpaan tai toiseksi alimpaan nikamaan, jotka myös taaksetaivutus- ja kiertoliikkeissä kuormittuvat eniten.
Hoitamattomana tämä kasvavan lapsen nikamakaaren höltymä voi johtaa nikaman siirtymään eli spondylolisteesiin. Nikamakaaren siirtymä on murtumasta seuraava vaihe, jossa tähän on syntynyt molemminpuolinen murtuma ja nikama on päässyt liukumaan eteenpäin suhteessa alla olevaan nikamaan. Joskus tämän voi havaita myös kohoumana selän okahaarakerivissä, eli niin sanotuissa rangan ”helmissä”.
Nikamakaaren siirtymistä tapahtuu noin puolella nuorista urheilijoista, joilla on todettu nikamakaaren murtuma.
Yleisimmin vaivaa tavataan 12-16- vuotiailla junioriurheilijoilla. Pojilla rasitusmurtumat ovat yleisempiä kuin tytöillä.
Selän rasitusmurtumat ovat lisääntyneet valitettavan paljon liikkuvien nuorten keskuudessa.
Selän rasitusmurtumille altistavat yksipuoliset liikkeiden toistot ja erityisesti selän yliojennukset ilman tehokasta lihaspitoa altistavat kasvavan selän rasitusmurtumille. Lisäksi taustalla on tyypillisesti suurentunut kuormitus lanneselän alaosassa ryhtipoikkeamasta johtuen tai heikko keskivartalon sekä lantionhallinta. Keskivartalon ja lantion alueen lihaksista voi löytyä myös ns. Epätasapaino, jossa osa lihaksista on heikkoja ja osa taas yliaktiivisia.
Painijoilla ja voimistelijoilla esiintyy kaksi kertaa enemmän selkäongelmia kuin vastaavan ikäisillä urheilua harrastamattomilla lapsilla.
Huomioitavaa on, että selän rasitusmurtumat ovat erittäin yleisiä myös jääkiekossa sekä erilaisten pallolajien keskuudessa, joissa on paljon äkkinäisiä liikkeitä ja kiertoja.